Tämä kappale soi naiskuoron esittämänä kun kävelin alttarille. Mummini lauloi koko elämänsä kuorossa joten minulle oli tärkeää saada naiskuoro kirkkoon laulamaan, näin sain edesmenneen mummini jotenkin “mukaan”. Yli puoli vuotta kuuntelin tätä kappaletta kotona ja kävelin pitkin huoneita hääkengät jalassa ja yritin olla itkemättä. Kun hääpäivä koitti ja kuulin ensimmäistä kertaa tämän kappaleen kuoron esittämänä nousi kaikki ihokarvani pystyyn. Pystyin kävelemään alttarille itkemättä, isäni saattelemana. Olin vain todella onnellinen. Heti kun kuulin ensimmäisen kerran tämän kappaleen radiosta, tiesin että tämä soi häissämme, onneksi mieheni oli samaa mieltä. Nykyään aina kun tämä kappale soi, pysähdyn vain kuuntelemaan sitä ja muistelemaan tätä ihanaa hetkeä kun kirkon ovet aukesivat ja näin mieheni ensimmäistä kertaa hänelle teetetyssä puvussa ja kaikki jännitukseni ja stressini katosi. Tästä kappaleesta riittää hymyiltävää moneksi tunniksi.
Kaikuluotain
