Select Page

Muistan olleeni 4 tai 5-vuotias, kun Oulun Välkkylän tarhaope soitti kitaraa ja lauloi Päivänsäde ja mennikäinen. Istuimme auringossa takapihalla ja kuuntelin tarkkaan sanoja. Surullinen tarina alkoi itkettää ja pyysin, että ope laulaisi uudestaan. Hän sanoi, etten viitsi, koska siitä tuli sinulle niin surullinen olo. Olin siis jo silloin herkkis, eikä tuo tunteilu ole mihinkään muuttunut.

Nimimerkki:
San, 39, Tuusula
Ikä:
-
Paikkakunta:
-